Kuukautispäivitys [9kk]

Ukkelsson, rakas pikku menninkäiseni. Tuo aurinkoakin kirkkaampi, hävittäjääkin nopeampi, perheemme kuopus. Ainainen äitin vauva. Tällä viikolla on taas yksi kuukausi tullut lisää, yksi kuukausi lähempänä yhtä vuotta.

Herralla olisi yhdeksän kuukauden iän kunniaksi muutto edessä. Isoveli odottaa kovasti jo heidän yhteiseen huoneeseen pääsyä, mua taas ei ilahduta ollenkaan ajatus siitä, että tuo öideni ilo muuttaa pois vierestäni (ja saan luultavasti nukkua koko yön ilman heräämisiä). Luultavasti lopputulos kuitenkin miellyttää meitä kaikkia.

Ysi-kuukautinen on oppinut pienen ajan sisään uusia juttuja huimasti! Nyt vain odotellaan milloin pieni veikkagustafsson (on muuten oikeasti ihana mies se VG!) alkaa kulkemaan jaloillaan, ja milloin sohvan reunalta kiivetään sohvalle. Seisomaan on siis opittu nousemaan, kulku taittuu kuitenkin nopeiten ryömimällä, ja mattojen päällä käyttöön otetaan army-style. Konttaus on ihan höpöhommaa ukkelin mielestä, eihän sillä tavalla ehdi kuin maisemia vaan katsella! 

Pusuja herra moiskuttelee (lentopusuja) ja vilkuttamaan on opittu myös. Taputtamista harjoitellaan, mutta mossaaminen (tsih) musiikin tahdissa luonnistuu. Muskarissa nautitaan suuresti soittamisesta (hän jopa osuu malletilla rumpuun/rytmipalaan!) ja tanssiminen on hauskaa. Myös high-five luonnistuu, nää tärkeimmät näköjään opitaan ekoina.. 

Isoveli on idoli numero yksi edelleen (ja luultavasti aina?), mutta pieni herra osaa myös ilmaista jos isompi tunkee liian lähelle. 

Ja se oma tahto.. Sitä löytyy! Jos esikoinen on ollut aina tahto-ihminen,niin tämä nuorempi tapaus ei todellakaan jää kakkoseksi! Toisinaan (aika harvoin onneksi) nukkumaan menot on taistelua, mutta ilta-kaks ja homma on unohdettu. Ja musta tämä temperamenttisuus on vain hyvä asia! Tiedän, että näillä eväin tullaan pärjäämään aika pitkälle. Omalla tahdolla ja lujalla luonteella. 

Poika syö edelleen rintaa,mutta vähenemään päin ollaan menossa (paitsi toisinaan yöllä..). Nykyään syö enää aamulla herätessään, lounaan jälkeen, päivällisen jälkeen ja illalla. Välipalatissi on siis skipattu pois. 

Kaupan purkkiruokaa on alkanut myös (taas) alkukankeuksien jälkeen syömään (ne kokkareet oli isoin yök niissä 8kk-ruoissa) mikä helpottaa meidän kyläilyjä ja laiskaa äitiä. Pääasiassa syö itsetehtyjä ruokia, ja odotankin että kuukauden päästä voidaan alkaa pikkuhiljaa totuttelemaan samoihin ruokiin kaikki. Aamupuurot tökkii joinakin aamuina (yleensä..), mutta illalla saattaa vetästä isonkin satsin. Ruoka-ajat on säännölliset, vain unet voi siirtää syönnit myöhemmäksi. 

Parhaimmat lelut on isoveljellä olevat. Syödessä täytyy olla jotain kädessä katseltavana, muuten voi tulla totaalinen stoppi. Teltta on paras leikkipaikka, ja isoveljen Milou-koira taitaa olla kohta adoptoituna pienemmälle, sen verran hartaasti pehmokoira saa aina hoivaa. 

Huumorintajua löytyy ja yhteinen sävel hörötyksiin isoveljen kanssa on löydetty aikaa sitten. Välillä ei voi kuin katsella ja ihmetellä sitä yhteyttä mikä veljesten välillä on. Isoveli sanookin "Ukkelson on minun veljeksi" ja kertoo joka päivä rakastavansa pienempää. Rakkautta ei siis ainakaan tältä ysikuukautiselta puutu. Ihanaa, kun on isoveli, joka huolehtii. 

***

Tässäpä siis taas jotain ajatuksia meidän pienimmästä. Näitä on hyvä kirjoitella tänne, vauvakirjaankaan kun ei tule kaikkea kirjattua. Ehkä otankin nämä tekstit talteen ja tulostan kirjan väliin.  

Tällä kertaa kuvaton kuukautispäivitys, kameran kanssa on jääty heitteille kun tää aika vaan menee johonkin!

Palailen taas joutessani linjoille, joitain kivoja juttuja tiedossa (no ja nyt te luulette,että arvontaa. Not!). Nyt iltapalaa ja nukkumaan,tää kellojen siirto väsyttää vähän muakin,heh.