Epäilyttävän näköinen herkkuruoka [kasvisruokaa]

Kokeilevan kasviskeittiöni eräs luonnos.
Paistettu kananmuna (kertaa kaksi!) höystettynä kesäkurpitsa-paprika-sipuli-paistoksella.

Oli muuten hyvää! Ja helppoa.

My experimental veggie kitchen palaa vielä..

Minä ja mun 11.

Sain haasteen Ninnikalta! Kiitos!
VÄHÄN on jäänyt roikkumaan, mutta onpa nyt sentään tehty!

Haasteen tarkoitus on tuoda esiin uusia lukemisen arvoisia blogeja, joilla on alle 200 lukijaa. Haaste on seuraavanlainen:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen haastetulle

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille

4. Haastettujen tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut

6. Ei takaisin haastamista

11 asiaa minusta

1. Pidän villasukkia, myös kesäisin.

2. Surffaan etuovi.comissa ihan liikaa.

3. En tiedä miksi haluaisin isona. Tykkään silti nykyisestä ammatistani.

4. Kärsin kotiäitiaivoista, jotka ei muista ihan kaikkea...

5. Nukkuminen on kivaa, mutta en osaa mennä ajoissa nukkumaan, koska myös myöhään valvominen on kivaa.

6. Aion enemmän kuin saan aikaan.

7. Haluaisin olla kasvissyöjä, mutta en ole vielä perustellut itselleni miksi pitäis olla kokonaan kasvislinjalla. Tai että mitä syön sitten kun tekee mieli vaikka meetvurstia tai jauhelihatortillaa.

8. En osaa lukea käsityö(neulonta)ohjeita. Osaan kuvasta katsoa ja tehdä samannäköistä. Ainakin jotain sinnepäin.. Tai kysyn neuvoa äidiltäni..

9. Olen asunut muutaman kk Australiassa.

10. Surffaan myös styleroomissa ihan liikaa.

11. Rakastan haaveilla ja suunnitella. (siellä etuovessa ja styleroomissa...)

11 kysymystä Ninnikalta minulle:

1.Vuoden paras juhlapyhä?
Joulu. Ehdottomasti.

2. Musta vai valkoinen?
Musta. Ei näy lika niin hyvin, jos on kyse vaatteista.
Valkoinen. On raikas, jos on kyse huonekaluista. (paitsi sohva on vielä käytännön syistä beige ;))

3. Uusi vai vanha?
Sekä että. Riippuen asiasta.

4. Se suurin unelma?
Hmm...Lottovoitto?

5. Paheesi?
Sokeri.

6. Sinne päin vai täsmälleen?
Just, eikä melekeen.

7. Kesä vai talvi?
Molempi parempi.

8. Suklaa vai salmiakki?
Salmiakki. Ja suklaa.. Se maraboun black on hyvää, ku siinä on molemmat!

9. Koti-ilta vai ravintolailta?
Koti-ilta.

10. Kerrostalo vai omakoti-/rivitalo?
Kaikissa asuneena kaikki käy. Rivaria asutaan nyt.

11. Perinteitä kunnioittava vai uutta luova?
Molempi parempi. 


Ja koska oon vastarannan kiiski, niin heitänkin pari kysymystä teille (vastata saa kommenttilootaan);
- postaustoiveita?
- mitä olet aina halunnut kysyä minulta?
- missä päin Suomea asut?

Eihän oo paha noihin vastata.. Kiitos ja kumarrus niiaus!

KomsiiKomsaa, vähän ahdistaa :D

Hyperventiloin. Alkaa ahdistaan. Iskee paniikki. Kiire! KÄäk!!!!!

Ihan ku elämä loppuisi siihen, että menee töihin. Hyi kauhia. Alkaa oikeesti kohta ahdistaan. Kaks viikkoa enää tätä vapautta kotiäitinä ja sitten se olis taputeltu. Pthyi. Yhtä aikaa niin ihanaa ja kamalaa.

Tänään ilmoitin poikien hoitopäiviä elokuulle. Alkaa oikeasti konkretisoitumaan asiat. Sadevaate-osasto on katsottu läpi jo hyvien ale-löytöjen kautta, edessä olisi vielä kaikkien vaatteiden nimikointi.. Huh huh. Siis KAIKKIEN vaatteiden nimikointi. Ei hyvää päivää! Ja sitten käy niinku viimeksi, että meidän vaatteita roikkuu kenen-narulla ja en edes tajua niiden kuuluvan meille...

Ajatuksena töihin meno tuntuu kivalta - ja onkin. Erittäin tervetullutta. Kevään pikkupätkä antoi varmuutta sille, että en ole omia hommiani unohtanut. Ajatuksena taas lasten hoitoon vienti ei tunnu niin mukavalta. Onneksi poikien hoitopaikka on tuttu, ja samat hoitajat pyörii siellä kuin esikoisen siellä ollessa sen muutaman kuukauden. Ja tieto lyhyemmistä päivistä, sekä vapaapäivistä viikolla, auttaa. Kyllä me pärjätään. Kunhan pysytään terveinä.. (tästä en edes ala kertomaan miten se homma yleensä menee hoidon alkaessa)

Mutta tässä sitä nyt sitten koitetaan nauttia viimeiset viikot oikeastikin (ja tirauttaa parit itkut) poikien kanssa, ja syksyn tullessa sitten otetaan viikonloput avosylin vastaan, ehkä joka kolmas niistäkin vietetään koko perheellä, haha.

Vähhiin käy. Pitänee alkaa NYT opettelemaan tuota nukkumaan menemistä ajoissa.. Eli öitäpöitä!
(on se puol kakstoista aiemmin,ku kakstoista..)

NAUTITAAN.

Ei aina jaksais. Ei jaksais olla mielinkielin, että toinen ei vedä herneitä nenään. Ei jaksais miettiä mitä voi sanoa. Jaksais vaan olla oma itsensä ja nauttia semmoisesta seurassa missä saa olla vaan. Ei tarvi selitellä eikä miettiä miten päin asettelisi sanansa. Ei jaksa kehua. Haluaa vaan olla tietoinen siitä, että toinen on arvokas omissa silmissä ihan kuin itse hänen silmissään. Ilman sanoja. Ilman, että toisen mainiutta täytyy toistella ääneen.

Ihanaa, että mulla on näitä ystäviä kenen kanssa voi vaan olla. Kenen kanssa yksi grilli-ilta perheineen menee hetkessä. Lapsetkin kiekuu vielä kello 23 sängyssään, että "höpötettää, jooko?".

Nautin niistä kenen kanssa ei aina tarvi sanoja. Kenen kanssa kesken jääneet lauseet tiedetään miten ne loppuvat. Kenen kanssa on yhteisiä ajatuksia. Mitähän me tehdään viiskymppisinä. Eletäänkö sitä nuoruutta uudelleen, vai odotellaanko lastenlapsia kylään ja ikävöidään parin päivän eron jälkeen jo, että mitä mummun murusille kuuluu?

Nautin niistä hetkistä, kun viime näkemästä on liian kauan aikaa, ja juttu luistaa silti. Ei tarvitse stressata etteikö meidän koti kelpaisi juuri sellaisena sikolättinä (sori oikeesti :D) vierasmajaksi millainen se on. Etteikö juttu luistaisia. Pojatkin omivat vieraat omikseen ja saan vaan tylyjä kommentteja kuinka äidin pitää mennä nyt pois siitä, että he saavat olla tätin kanssa rauhassa. Tädillä olisi nimikin, mutta täti-nimitys oli aika hellyyttävä.

Nautin, kun isoveli tulee käymään. Viipyy kiireettä ensin lounaalla, on vielä poikien herätessä uniltakin meillä. Jutellaan vähän (remontti...)haaveista ja muista tulevaisuuden kuvista. Kahvitellaan ja ollaan vaan.

Koko viime viikko on oikeastaan pyhitetty niille elämän tärkeimmille.  Niille elämän suolille, perheelle, parisuhteelle ja ystäville. Ja tällä viikolla sama meno vaan jatkuu. Kyllä kelpaa.

Tiltissä.

Kotiäitiys.
Kuumuus.
Päätös siitä, että en valita säistä.
Kyllähän ne väsyttää.
Eniten väsyttävintä on varmaan ollut se miehen loman odotus.

Ja nyt kun se loma on, niin mä oon veto pois.

Onneksi vetoa saa takaisin nukkumalla yöt niin sikeästi, että herää vasta aamulla siihen kun pieni kantapää iskeytyy leukaan.
Tai nukkumalla päiväunet yhdessä miehen kanssa, esikoisen katsoessa vieressä Kaapoa kännykästä (vuoden vanhemmat-hetki!).

Virtaa saa lisää myös lähestyvä reissu.

Se, että kotona saadaan kivoja asioita aikaan.

Lasten ilakoiminen vähän liian pienessä (jo vähän rikkoontuneessa) uima-altaassa.

Jauhelihapannari (ainakin tuoksu tätä kirjoittaessa on niin huumaava, että pysyn vielä ainakin tänään lihansyöjänä).

Se, että kohta se jalkapallo loppuu telkkarista ja voidaan taas muhia illat jonkun kivemman ohjelman parissa.

Että mitä minä tässä valitan.

Viikonlopuksikin on niin kivoja juttuja ihanien ystävien kanssa tiedossa, että luulis jaksavan. Kun vaan sais vedon käyntiin tähän kroppaan. 

Ugh.

Olen puhunut.

TehoHusbandi ja thats who i am.

Kyllä mää välillä vaan jaksan hämmästellä kuinka hyvän miehen oon itelleni saanut.

Esimerkiksi aamut, jolloin minä saan jäädä sänkyyn, ja mies nousee lasten kanssa aamupuuhiin, ovat aika ihania. Ei tarvitse huolehtia saako hän hoidettua aamutoimet, vaan voi salakuunnella heidän keskenään käymiä keskusteluja ja hänen vastauksia kysymyksiin "isi miksi meillä on ikkunat?".

Onneksi tuo husbandi on tekevä mies lastenhoidon suhteen. Koskaan ei ole tarvinnut huolehtia kotona poissa ollessa, että kuinka hän pärjää. Joskus jopa tuntuu, että hän saa aikaan paljon enemmän lasten kanssa kuin minä! Kiiltää kuulkaa keittiöt ja on lelutkin kerättynä useammin kuin lasten ollessa mun kans..

Tässä nyt sitten odottelen edessä oleville lomaviikoille siistiä kotia (no heh heh, siitähän saa haaveilla!) ja edistyneitä asioita. Eilen ekan lomapäivän kunniaksi ainakin saatiin aikaan vaikka ja mitä!
(kyllä me myös lomaillaan. Ihana vaan nyt edistää kotona hommia kun on se toinen käsipari, ja toiset silmät katsomassa lasten perään myös ;))

kuvat: andthatswhoiam 

Nallikarisa.

Sunnuntai-ilta yksin lasten kanssa on ehkä yksi tylsimmistä miehen iltavuoropäivistä mitä tiedän. "Normaalit" perheet viettävät sunnuntait valmistautuen tulevaan työviikkoon nauttien koko perheen kesken vietetystä ajasta. Meillä tuollaiset sunnuntait on aika harvassa, ja useimmiten sunnuntaina(kin) mies on töissä. (just nyt näin miehen loman alla tuntuu, että se on aina töissä..) 

Siksipä täytyy välillä keksiä jotain kivaa puuhaa, että saadaan sunnuntaipäivä soljumaan mukavasti iltaan asti.

Viime viikonloppuna ajatuskin pitkästä sunnuntaista lasten kanssa tylsistytti. Lauantaina jo varailin mummua ja pappaa minun ja poikien kanssa retkelle sunnuntaiksi, ja niin me sitten vietettiin sunnuntaita rannalla.

Tuuli kävi ja aurinko paistoi. Kylmä ei ollut, ei kuumakaan.  Sopiva keli jäätelön syönnille,  kiikkumiselle,  rannalla kävelylle ja ihmettelylle. Jäätelö ja pienet eväät korvasi päivällisen, kotona nautittiin vielä hetki auringosta pihalla, ja sisälle tultua suunnattiin koko porukka (mummu ja pappa ei siis olleet enää mukana) suihkuun. Esikoinen hieman ihmetteli iltapalaksi tarjottua päivällistä, mutta tyytyi kohtaloonsa. Yöunetkin maistui makoisasti kaikille.

Nyt sitten lisää sitä aurinkoa meille, tänään ja eilen on taas ravittu luontoa vedellä ihan kunnolla!

[otsikko suomeksi; Nallikarissa]