Mulle on nykyään tarjolla semmoinen vapaaehtoinen escort-palvelu. Seuraa saan pyytämättä, ja varsinkin kun vähiten sitä kaipaisin.
Päiväuniajat poikien kanssa keskenään ollessa on nykyään sitä, että kun saan teen kuppiin ja istahdan sitä juomaan,niin jo itkuhälyttimestä kuuluu kutsuhuudot. Joskus toimii vaunujen heijaus, toisinaan olen saanut pienen miehen kainaloon sohvan nurkkaan. Joskus jatkaa uniaa, toisinaan taas ei.
Toistaiseksi vielä esikoinenkin nukkuu päiväunet, ja saa minun puolesta nukkua vielä monta vuotta, eikä häiriinny pienemmän huudoista. Mun oma aika jää päivällä minimiin, mutta sitten taas yöt on mennyt siihen, että kuopus nukkuu 9-10tuntia putkeen. Joskus jatkaa vielä senkin jälkeen uniaan. Illalla omaa aikaa sitten on niin pitkään kuin uskaltaa valvoa. Aamut kun alkaa nykyään puoli seitsemän jälkeen. Tai aiemmin.
Päivällä tuntuu, että meillä on nyt kuopuksen kanssa joku VAIHE missä äiti on maailman ihanin ja yksin ei voi mitään tehdä. Varsinkaan, jos äiti aikoo tehdä yksin jotain!
Eräänä iltana hoidin koiran lenkitykset iltatoimien aikaan. Huutohan siitä tuli kun äiti hylkäsi. Puurokin kelpasi vasta kun minä annoin.
Vessassa käynti on nykyään haastavaa. Ja sanoisinko, että luksusta silloin kun ollaan molemmat vanhemmat kotona. Minkäs teet kun oon niin ihana äiti, tsih.
En tiedä onko uusien taitojen opettelu, ja ikä, tehneet nyt tämän vaiheen vai mikä. Sen tiedän, että pakko tästä on nyt nauttia! Onhan se hellyyttävää kun fanijoukko on kuin justinbieberillä konsanaan. Itkien kädet ojossa kulkisi tämäkin perässä - jos osaisi ilman tukea jo kävellä!
Kuva on epätarkka, mutta välittänee tunnelman. Rakkautta on ilmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ugh.