Viimeinen valitusvirsi.

Tiiättekö ne ihmiset, joilla on aina kaikki huonosti ja mikään ei kelpaa? Tiiättekö ne, ketkä löytää aina toisista vikaa, mutta eivät osaa katsoa peiliin? Tiiättekö ne ihmiset, jotka uuvuttavat sut pelkällä puheella? Että et vaan jaksa enää niitä. Että jostain valitusvirrestä tulee vain sitten jossain vaiheessa se viimeinen.

Mä päätin vuosi sitten että vuodesta 2014 tulee mahtava. Käänsin ajatteluni positiiviseksi, ja koitin välttää synkkyyteen vaipumista. Oli haastavaa, alkuun. Ja varmaankaan ulospäin ei aina kovin positiiviselta edes vaikuttanut. Mutta se mitä korvien välissä tapahtui, se oli ehkä se suurin juttu vuodelta 2014. Oivalsin, että kun omat asiat on kunnossa niin kaikki muu menee siinä samalla. Syksyn blogihiljaisuuteen on osittain syynä meidän perheen sairastelukierre, arki, joka söi voimat sen verran, että joulun noro ei enää hetkauttanut muuta kuin ajatuksella "se otetaan, mitä annetaan".
Hiljaisuuteen johti myös se ajatus, että ei jaksa hehkuttaa jokaista onnen hetkeä someen (koska niitä on niin paljon kuitenkin), nautin ihan vain siitä arjen pyörittämisestä ja niistä pienistä hetkistä kun sydän heittää volttia takaperin onnesta.

Viime vuosi oli pitkään aikaan sellainen, että kukaan ei kasvanut sisälläni tai roikkunut rinnassani. Sain alkaa etsimään oman näköisiä vaatteita ilman imetysluukkuja tai venyvää vyötäröä. Sain syödä mitä vain ilman että piti huolehtia vauvan vatsanpuruista. Sain olla minä. Löysinkin ehkä itseäni jollain tapaa syksyn edetessä.
Oli ihanaa mennä töihin, oli ihanaa tulla kotiin. Etukäteen mietityt kauhuskenaariot aikaisista aamuista jäi nolliin, kiitos henkisen valmistautumisen.
Löysin kynsilakat pitkästä aikaa. Nautin kun sain laittaa kynnet kuntoon poikien mentyä nukkumaan.
Nautin kun sain nukkua hyvät yöunet.
Nautin omasta ajasta, vaikka olin huono sitä ottamaankin.
Nautin perheen yhteisestä ajasta.
Nautin parisuhteesta.
Nautin ystävistä.
Nautin siitä ajatuksesta, että kenenkään ystävä ei ole pakko olla.
Nautin siitä ajatuksesta, että omilla valinnoilla voi tehdä elämästään just sellaisen kuin haluaa.
Nautin siitä että vuosi 2015 on yhtä avoin ja vain minä voin tehdä siitä itselleni hyvän. Niissä puitteissa mitä on annettu,  niissä puitteissa mitä tänä vuonna saavutan.