Kaksivuotiaani.

Näitä tekstejä lapsen kehityksestä on ihana lukea jälkikäteen, joten laitetaanpa ylös mitä meidän "vauva" osaa kaksivuotiaana.  

(ja kun sitä vauvakirjaa ei ole tullut täytettyä 1,5-vuoteen..)

Kaksivuotiaani osaa "ööpätä" mukista ilman nokkamukin kantta.
Osaa purra purkkaa.
Osaa ilmoittaa, kun kakka on housussa (vaipat vielä käytössä).
Pottailee onnistuneesti. Ainakin joskus. Ja saa tarran palkaksi, kun vaan muistetaan..
Hiukset on leikattu. Vauvatukka on muisto vain!
Hampaat pestään sähköhammasharjalla, ainakin kerran päivässä. Toinen kerta sitten "oikealla harjalla", kuten isoveljensä asian ilmaisee.
Bodyt alkaa jäädä pois käytöstä pottailun helpottamiseksi.
On todellinen Minä Ite.
Puhuu kahden-kolmen sanan lauseita. (Ovi tiiiinni! Ei.alua! Äiti tule - potalle! Isi,ue kiija! Minä oittaa ummu.) Mutta tulee jo pidempiäkin käskyjä!
Ei syö tuttia enää. (kiitos joulun oksennustauti!)
Tykkäisi pukea itse. Kun vain osaisi.
Matkii kaiken mitä isoveli tekee edellä. (toimii myös toisinpäin!)
Hyvä syömään, ja syö ehdottomasti ite. Joskus antaa auttaa, silloin komentaa "äiti/isi/jokumuu yö". Haluaa haakukan ja eistin niinkuin isoveljelläkin. Ruokalappua ei huoli, paitsi jos he molemmat laittaa.
Kysyy aikuisilta puhelun jälkeen "oli?", saadakseen selville kenen kans tuli puhuttua.
Tuo pyytämättä äidin puhelimen kun siihen on tullut viesti. Muistaa muistuttaa "kiitos" ruokapöydässä ohjeistamalla muita kiittämään, kun lautanen on tyhjä :D
Kuvittelee olevansa koirakuiskaaja.