(aurinkoisen) vapaapäivän kuulumisia.

Ensin mää pistin tän blogin kiinni. Sitten mää kirjotin jotain ja luulin avanneeni tämän taas. Sitten mää nyt avasin tän. Eipä jahkata täällä!

Mun syyslentsu oli astetta rajumpi. Tai ainakin pitkä. Mutta se mitä oon oppinut, on että itsestään pitää pitää huolta. Kun on kipeä, on kipeä. Töihin ei mennä puolikuntoisena (taisin vähän mennä..), vaan hoidetaan oma kroppa kuntoon ja painetaan sen jälkeen taas sata lasissa.

En oo varmaan koskaan kertonut ammattiani, (enkä kerro nytkään) mutta sanonpa vain, että mun työ on kyllä antoisaa ja palaute tulee välittömästi. Joka päivä on enemmän niitä positiivisia ajatuksia, ja kohtaamisia, entä semmoisia, että blaah, loppuis jo tämäkin työpäivä. Toisinaan silti töiden jälkeen on ihan naatti, kaikkensa antanut, ja toisinaan sitä on virtaa täynnä ja jaksais vaikka mitä.

Nyt meillä on poikien kans käytännössä viikonloppu keskenään. Perjantaina oltiin koko perhe ilta kotona, nyt ollaan seuraava ilta maanantaina. Iltavuorot tosin tietää vähän enempi fyffeä tälle perheelle, hah.
Tänään on paistanut aurinko, ollaan ulkoiltu aamulla lähellä olevalla pulkkamäellä ja hiekkakentällä (oltiin mm.hippaa ja esikoisen jotain omaa kiinniotto-leikkiä), mä oon pitkästä aikaa nauttinut tv:n katselusta ja käsitöiden teosta päikkäriaikaan (saikulla se ei ollut nautinto, se oli ajantappoa), ollaan ulkoiltu vähän lisää (ja ihmetelty miks äiti ei anna pissiä puskan juureen, kun isi antaa (pippeli paleltuu..)), tehty kotitekoisia ranskiksia murekkeelle ja makaronille kaveriksi. Tai pikemminkin keitetty makaronia murekkeelle kaveriksi kun ranskikset ei meinannut ehtiä samalle syöntiä nälkäisten lasten kans. Rakennettu duploilla, katsottu Martin tarinatallia, minä oon taas vähän neulonut, sylitelty, maattu teltassa, leikitty kukkuu-leikkiä telttaan ja vaikka ja mitä. Ihana päivä on ollut. Nyt kun oma olo alkaa olemaan elävien kirjoissa, niin on tämä ollut nautinto olla kotona (aurinkoisena) vapaapäivänä. Ainut tumma pilvi tähän meidän eloon on nyt koiran vatsantoiminta. Jos se ei viikonlopun aikana rauhoitu, niin maanantaina sitten haemme lääkettä.

Että tämmöisiä kuulumisia meille.

Mitä teille kuuluu?

Onko siellä ketään?

ps.tällä viikolla tuli vuosipäivä mun ekasta plussasta.

Neljä vuotta. Apua.

Mulla on siis apaut 8kk aikaa valmistautua siihen,

että meillä asuu nelivuotias.

gulp.