Pillit pussiin ja oksat myös.

Arki se rullaa oli se sitten kalenterin mukaan pyhä tai ei. Meillä päivät menee nopsaan, päiväuniaika on ainut hengähdystauko, jolloin voi kuvitella tekevänsä jotain järellistä rauhassa, mutta yleensä en tee. Tai no, viime päivät olen käyttänyt sen teen litkimiseen ja paikkojen järkkäilyyn. Leikin tekeväni muuttosiivousta, mutta oikeasti tämä on vain tämmöistä ahdistusta tavaran paljouteen ja/tai kevätsiivousta rankemmalla kädellä ennen pihatalkoita ja roskalavan ilmaantumista.

Oman vaatekaapin kävin läpi kesävaatteita lukuunottamatta, ja aika paljon lähti pois, lisää pitäs vielä karsia. Eli uusintakierros otettaneen joku päivä. Positiivisin juttu oli, kun kokeilin vanhoja vaatteita - ne mahtuivat lähes kaikki, myös rintojen kohdalta! Ainut kohta mikä taas nykyään tosiaan ottaa kiinni on tuo keskivartalo. Mutta pitäähän se kesäksi oma uimarengas olla, vai?

Kuopus kasvaa niin hurjaa vauhtia (ei siis sillai pituussuunnassa kait, mutta muuten), että välillä ihan hämmästyn kun herra käskee "a-na tettä!". Juujuu, äiti antaa sulle vettä. Suu käy edelleen silti enemmän siansaksaa, mutta pikkuhiljaa. Joka päivä enemmän ja enemmän.

Esikoisen kanssa  pitäs muistaa pysähtyä välillä ajattelemaan hänen olevan vasta kaksi vuotias. Hänen ei tarvitse osata pukea ite, hän ei osaa vielä. Silti sitä turhan usein tulee hoputeltua "pue nyt" vaikka toinen kyllä yrittää. Onneksi meillä ei ole kiire minnekään, ja nekin paikat minne on sovittu aika, ymmärtää. Tässä kun ei ole kaverikyläilyjä kummempaa menoa ollut!

Koko perheen kiertänyt flunssa on vihdoin taltutettu. Huomaan pienen pessimistin asuvan itsessäni ja skeptisesti haaveilen leikkitreffejä vappu-viikolle, mutta sittenhän tässä on joku taas kipeänä..

No, summa summarum, elo menee niinkuin aina. Aika tasaisen tylsästi (eli ihanasti!) että siitä sen kummempaa kerrottavaa tänne blogin puolelle edes saisi.

Kuvat
-helmililjoista ennen kuin ne alkoi käymään huonompaan vointiin.
-husbandin viskilasi.
-husbandin toinen vaimo, jalkapallo.


ps. koska otsikon keksiminen on mulle hankalaa eikä aina liity edes koko juttuun, kuhan vain on, niin kerrottakoon, että ainoa pääsiäiskoriste meillä on ollut virpojien oksat. Nekin ilman vettä, että mies ei tukehdu. Ja kohta joutavat pois. Olihan mulla siis kuitenkin keltaista ja oranssia kartonkia ostettuna, mutta ei me ikinä saatu niistä mitään tipuja tehtyä. Ehkä ens vuonna pojat tuo sitten päiväkodista jotain kotiinkin?!

pps. pillit ei oo menossa pussiin, mutta blogin jatko mietityttää nyt jo. Mulla tuskin töihin paluun jälkeen on tälle enempää aikaa kuin nyt, mutta ei hätäillä sitä vielä :) Mutta kuten sanottu, nyt ei oo kiire mihinkään, nyt vain nautitaan!