Perjantaiaamu.

Tiskit lojuu altaassa. Pyykkivuori kasvaa. Mitään et saa aikaan ja aikaa on jopa enemmän kuin normaalisti.

Sarjassamme äiti on lasten kanssa ja isi töissä. 

Aamu alkaa huonosti,kun isi ei ole sängyssä nukkumassa. Huudetaan niin että myös vauva herää aikaisemmin kuin normaalisti.

Aamutoimet hoidetaan, potalla käyntiä vältellään (nolla vahinkoa silti!) ja hypitään pitkin seiniä. 

Vauva kakkaa kesken aamupuuron eikä suostu syömään puuroa loppuun kakka housussa. Äiti havaitsee tämän vasta kun kiitokset on sanottu ja hampaat pesty.

Ulos mennään purkamaan virtaa. Vauvalle puetaan ryömimiseen sopivat vaatteet, mutta ryömimään ei kuitenkaan päästetä. 

Vaunuissa kitistään kun äiti etsii isoveljen hukkaan nakkaamaa sählypalloa. Toistamiseen kahden päivän sisään.

Sisälle lähdetään kun on juoruttu naapurin rouvan kanssa ja koitettu muka-pelata palloa omaa pihaa kohti huomaamattomasti. Siinä kuitenkaan onnistumatta. "En halua mennä sisälle, en halua syömääääääääännnnn!!!!" 

Sisällä vauvalle annetaan muka-nopeasti ruokaa kun toinen on niin väsynyt aikaisesta aamusta johtuen. Ruoka ei uppoa joten äiti luovuttaa. Isoveli haluaa syödä isolla haarukalla. Syödä. 

Vauvalle vaihdetaan vaippa, lykätään lisää pottua naamariin ja annetaan tainnutava tissi. Viedään ulos ja ristitään kädet pitkien unien toivossa.

Isoveli on noussut pöydästä, pessyt kätensä ja ohjeistettu siivoamaan omaa huonetta päiväunikuntoon. Ei toimi. Oma ruoka on jäänyt syömättä,mutta äidin ruokalautasen vieressä voi kärkkyä ruokaa, "minäkin haluan tuota".

Sisääntuloitkut on unohdettu, mutta syliin olisi päästävä. Ja heti. Äiti ottaa sentään edes kainaloon, sanoo että syö nyt itse että joutuu laittamaan isommankin unille.

Pienempi herää kun äiti on saanut syötyä ja luettua isommalle unisadun. Tiskit jäävät odottamaan yhdessä aamulautasten kanssa pöydälle,että aamulla aloitettu tiskikoneen tyhjäys saadaan loppuun joskus. 

Vauva huutaa puolen tunnin unien jälkeen vaunuissa, isoveli haluaa tulla mukaan ulos katsomaan, vaikka äiti vastuullisesti sanoo että katsoa ikkunasta. Vauva ei rauhoitu. 

Isoveli laitetaan nukkumaan vauva kainalossa. Isompi selvästi kaipaa huomiota vain ja ainoastaan äidiltä,mutta tyytyy kohtaloonsa ja jää reippaasti nukkumaan. Vauvalle annetaan tainnutava tissi numero kaksi. Ei vaikutusta. Vauva on selvästi väsynyt, joten äiti vie uudelleen hänet sänkyyn. Huone on laitettu pimeäksi, ihan kuin öisin. Hetken unikitinän jälkeen taloon laskeutuu vihdoin hiljaisuus.

Mitä? Nukkuvatko ne? Onko minulla oikeasti omaa aikaa? Kuinka kauan? Mitä tekisin? 

Liikaa on tekemistä, ja veikkaan että kun perheen äiti vihdoin keksii mille alkaa, herää jompi kumpi.

Yksi asia on varmaa, tiskit saavat odottaa siihen kun lapset ovat hereillä.