Kahdeksankuukautinen kiipeilijä.

Vauva kasvaa koko ajan isommaksi ja isommaksi. Jos neuvolan käyriä on uskominen niin pituuskasvu on hieman laantunut, mutta sopusuhtaisesti kasvaa. (mun mielipide on,että tämän kertainen täti ei vain osannut mitata oikein ;))

Vauvalla on kova kiire tutkimaan paikkoja. Nykyään ovet ovatkin suljettuina niihin huoneisiin minne vauvalla ei ole yksin asiaa. Pääsy on vain siis isoveljen huoneeseen,keittiöön ja olohuoneeseen. Ja koiran häkkihän nyt on edelleen aika hitti.. (uutuutena  myös koiran ruokakupit...) 

Konttaus on edelleen harjoittelun tasolla ja karhunkävely-asennossakin käydään vähän väliä. Sivusilmällä tarkkaillen olen nähnyt kuinka konttausta on tosissaan harjoiteltu, mutta todettu että kädet eivät vielä toimi yhtä matkaa, ja jatkettu matkaa ryömien.

Istumaan yritetään kovasti eikä enää vedetä edes ympäri vaan jäädään coolisti nojailemaan merenneito-asennossa sivuttain. 

Ylöspäin on myös suunta, kerran herra on jo noussut seisomaan - ja sukkien luistaessa (tai selän kannattamatta jättäessä) vetänyt ympäri. Polvilleen asti saa noustua jo joten kuten ilman suuria haavereita. Myöskään esteet tiellä ei herraa hidasta. Ketterästi kiiveten mennään yli oli se sitten äidin jalat tai joku muu.

Kahdeksan kuukautinen osaa jo vierastaa. Neuvolakäynnille sattui ne suurimmat itkut, ikäviä tätejä kun tulevat ihan iholle. Toisia ihmisiä ei sitten taas vierasteta juuri ollenkaan..

Sormiruokailua on vihdoin tajuttu alkaa kokeilemaan, perunarieskaa herra sai merkkipäivän kunniaksi ja söi hyvällä halulla. Ainaiset maissinaksut taitavat jo vähän tökkiä..

Välipalalla otetaan yleensä maistiaisia myös tuoreista hedelmistä ja onpa lounaalle raastettu kurkkuakin (nam!).

Luonnetta löytyy meidän kuopuksesta pienen kylän verran. Jos isoveli on sisupussi,niin pienempi on vähintään samat kertaa tsiljoona! Meillä kyllä kuullaan milloin asiat eivät mene kuten nuorimmainen haluaa, asioita kun osataan ilmaista jo huutamalla/itkemällä/rääkymällä tai vaikka vain selkää kaarelle vetämällä ja rempomalla sylissä.

Huomiota nuorimmainen hakee luokse ryömimällä tai ääntelemällä ja ilmeilemällä. Kova halu olisi kommunikoida jo muutenkin, ja onpa suusta tullut jo joitain sanojakin. Vahingossa kenties,mutta tärkeimmistä alkaen (äitä-isi-tissi). Ruokapöydässä on kuultu myös kiitoksen sanoja "tos" ja "tti". Näillä se isovelikin taisi alkaa puhumaan.

Isoveli on paras kaveri, ja joka päivä veljekset "leikkivät yhdessä" lastenhuoneen teltassa. Se on poikien oma juttu, isompi menee edeltä houkuttelemaan vauvan telttaan ja siellä teltassa sitten räkätetään ja pöljäillään yhdessä (isompi päristelee pienemmän mahaan/selkään ja leikkii pöö-leikkiä). Jos äiti tai isi satutaan pyytämään telttaan mukaan leikki ei ole ollenkaan niin hauska.

Muskarin jäljet näkyvät vauvassakin. Musiikki saa jammailemaan ja hytkymään, jopa laulamaan. Meillä lauletaan paljon päivän aikana ja pieninkin osallistuu omalla laulullaan (sniif, äitiä liikuttaa tämä jalo taito!).

Isoveljen mieluinen sanakirja on ahkerassa tutkinnassa myös pikkuveljellä. Täytysi vaan muistaa paikkailla tuota paljon luettua kirjaa ennen kuin hajoaa käsiin.

Päiväunet eivät ole vieläkään kovin säännölliset, mutta säännöllistyneet kuitenkin. Yleensä päivän kulku rakentuu pitkälti siitä moneltako nuori herra herää aamulla. Ja unien pituus riippuu ihan kaikesta, alle puolesta tunnista lähemmäs kolmeen on vedelty unia. Tämäkin äiti saa jännitysmomentteja päiviinsä kun ei tiedä milloin pieni herra Ukkelsson päättää herätä. Mutta unet on alettu ottamaan ulkona vaunuissa ja siellä yleensä ne pisimmät unetkin on lounaan päälle.

Kerrassaan on valloittava tapaus tämä pieni mies. Äidin sydämen joka päivä sulattava pieni tissitakiainen. Vielä ei näytä olevan pojalla kiire pois rintaruokinnasta, välillä tuntuu että pikemminkin päinvastoin. Kaikkea ei varmasti muista näihin aina edes kirjoittaa, mutta onpa nyt edes jotain listattuna miehen tämän hetkisistä taidoista ja elosta.

Herra on leppoisaa ja humoristista seuraa, perheen pienin, mutta rakkauksista yhtä suuri. Ihana pieni menninkäinen, ukkeli Ukkelsson ❤